TÄHTILINTUPUUSSA
Silloin pienin lintu hypähti oksalle
hypähti toiselle
hypähti seuraavalle
tahtoi kavuta korkealle puuhun
ja sieltä vielä kuuhun
ja kuusta pidemmälle
erilaisille planeetoille
tähdistöihin
pieni lintu oli varma itsestään
luotti sydämeensä
valoisaan voimaan joka hänessä asui
hyppi
pomppi
oksalta oksalle
elätteli unelmiaan
toiveitaan
kasvatteli niitä
pysähtyi hetkeksi
nojasi selkäänsä runkoon
ojenteli pyrstösulkiaan
siipiään lepuutteli
sulki hetkeksi silmänsä
kauniit
kauniit
avaruuden mustat
valoisat silmänsä
kuunteli
kuunteli ääniä
tuulen huminaa
avaruuden puhinaa
iloisia
pieniä tsirpahduksia
putoilevia lehtiä
käpyjen ääniä
kun ne kopsahtelivat maahan
hänen ohitseen
pudotessaan puunlatvasta
pieni lintu kaivoi esiin
päiväkirjan laukustaan
pikkuruisesta repustaan
taskujaan tutki
löysi kynän
kuluneen
kuluneen
sulkakynän
erityinen sulka
erityiseltä linnulta
saatu lahjaksi
kauan
kauan sitten
jo edellisessä elämässä
sillä oli hyvä kirjoittaa
päiväkirjan sivuille
unelmistaan
myös saavutuksistaan
suurin saavutus pienellä linnulla
oli rauha
rauha
joka sykki hänen sydämessään tasaisesti
tuuletellen hänen aivojaan
antaen sinne luottamusta ja voimaa tulevaan
Puussa
roikkuu köysitikkaat
lintu kapuaa
tikas kerrallaan
puussa
kauneimmassa
kantaa lintu unelmiaan
korkeuksiin tavoittaa
sydämensä
vahva
valoisa
luottaa
kantaa unelmaa
ikuista
Laulettuaan säveliään
pieni lintu taittoi kirjansa
laittoi sen takaisin laukkureppuunsa
ja päätti että nyt oli aika jatkaa
tätä rauhaisaa ihanaa oloa
joka veisi kohti unelmia
ihan itsestään
hän tavoittaisi tähdistöt
siitä hän oli aivan varma
maitohorsma
© Sari Lehtimäki, Runotalo