TÄHTILINTUPUUSSA

Silloin pienin lintu hypähti oksalle
hypähti toiselle
hypähti seuraavalle

tahtoi kavuta korkealle puuhun
ja sieltä vielä kuuhun
ja kuusta pidemmälle
erilaisille planeetoille
tähdistöihin

pieni lintu oli varma itsestään
luotti sydämeensä
valoisaan voimaan joka hänessä asui

hyppi
pomppi
oksalta oksalle

elätteli unelmiaan
toiveitaan
kasvatteli niitä

pysähtyi hetkeksi
nojasi selkäänsä runkoon
ojenteli pyrstösulkiaan
siipiään lepuutteli
sulki hetkeksi silmänsä

kauniit
kauniit
avaruuden mustat
valoisat silmänsä

kuunteli

kuunteli ääniä
tuulen huminaa
avaruuden puhinaa

iloisia
pieniä tsirpahduksia
putoilevia lehtiä
käpyjen ääniä
kun ne kopsahtelivat maahan
hänen ohitseen
pudotessaan puunlatvasta

pieni lintu kaivoi esiin
päiväkirjan laukustaan
pikkuruisesta repustaan

taskujaan tutki
löysi kynän
kuluneen
kuluneen
sulkakynän

erityinen sulka
erityiseltä linnulta
saatu lahjaksi
kauan
kauan sitten
jo edellisessä elämässä

sillä oli hyvä kirjoittaa
päiväkirjan sivuille
unelmistaan
myös saavutuksistaan

suurin saavutus pienellä linnulla
oli rauha
rauha
joka sykki hänen sydämessään tasaisesti
tuuletellen hänen aivojaan
antaen sinne luottamusta ja voimaa tulevaan

Puussa
roikkuu köysitikkaat

lintu kapuaa
tikas kerrallaan

puussa
kauneimmassa
kantaa lintu unelmiaan
korkeuksiin tavoittaa

sydämensä
vahva
valoisa

luottaa
kantaa unelmaa
ikuista

Laulettuaan säveliään
pieni lintu taittoi kirjansa
laittoi sen takaisin laukkureppuunsa

ja päätti että nyt oli aika jatkaa
tätä rauhaisaa ihanaa oloa
joka veisi kohti unelmia
ihan itsestään

hän tavoittaisi tähdistöt
siitä hän oli aivan varma

maitohorsma

© Sari Lehtimäki, Runotalo