Sydän ja mieli - voimaruno - Runotalon voimapuutarha

SYDÄN JA MIELI

Sydän oli pysähtynyt
tuohon hetkeen
jäänyt siihen kuin kiinni

liimautunut
tarrautunut
ja takertunut
johonkin sellaiseen
joka ei enää ollut todellista
tässä hetkessä

Sydän tahtoi pamppailla
vanhoissa kuvioissa
tai oikeastaan sydän
ei olisi tahtonut sitä
mutta mieli kuljetti sydäntä
pitkässä talutushihnassa

sellaisessa
jossa roikkui
paljon vanhoja muistoja
kirjoitettuna herkällä käsialalla
kuluneille resuisille muistilapuille

ne olivat pölyisiä ja tahraisia
kyynelten kostuttamia
ryppyisiä lappusia
täynnä asioita
joilla ei ollut enää
tarkoitusta tänään

Ja silti talutushihna
roikkui raskaana
raahautuen sydämen rinnalla
sydämen yrittäessä kipittää eteenpäin
joka hetki rennommin ja keveämmin

Talutushihna oli kietoutunut
ja kasvanut syvälle
sydämen uurteisiin
tehnyt sinne monia kierroksia
että se varmasti pysyisi matkassa

Jotenkin tuo hihna
oli turvallinen

se kilisi ja helisi
se raapi hellästi
joskus takertui
silloin kun olisi ollut kiire
päästä eteenpäin nopeammin

Mikä oli hihnan tarkoitus
ja miten sen saisi irti
että sydän voisi kulkea vapaammin
omilla poluillaan

olla vapaa
irti kaikesta
raskaasta ja turhasta
mitä ei enää tarvinnut matkassaan

Mieli oli kummallinen kumppani
sydämen hyvä ystävä
mutta niin turhan tarkka
kova kantamaan
murhetta ja huolta

Olisiko heidän alettava
tehdä parempaa yhteistyötä

voisiko mieli
muuttua ja kasvaa
tulla keveämmäksi
ja rennommaksi
yhdessä sydämen kanssa

Pitäisikö mielen
saada vapautta
omista hommistaan
talutushihnan hoitajana
ja kannattelijana

sitä nämä kaksi
jäivät nyt pohtimaan yhdessä

tulevaisuudessa alkoi näkyä valoa
siellä olisi valoisa vapaus
jonka voisi saavuttaa
hyvällä yhteistyöllä
ja rauhaisalla yhteiselolla
ehkäpä jo tässä hetkessä