SININEN

Sininen
se oli väri
jonka hän erotti ensimmäisenä
olihan hän jonossa etummaisena
matkaamassa kohti taivaanrantaa
jonka sinisyys oli vasten metsän vihreyttä
kuin jokin erityinen sininen
sellainen lapsuuden muistojen sininen
sininen jota ei voisi unohtaa eikä hylätä

Sininen
joka kantaisi mukanaan
ottaisi syliinsä
kietoisi käsivartensa ympärille
toisi viileyden
toisi rauhan
antaisi sydämen levätä ja tasaantua

Sinne olisi hyvä suunnistaa
kuin kotiin
pesään
johon voisi käpertyä
olemaan rauhassa
ja hengittämään sitä tuoksua
joka leijui vastaan kaikkialla
metsän saapuessa
askele askeleelta lähemmäksi

Ja silti hän tiesi
että tämä kaikki oli vain unta
mutta silti unta
joka voisi olla todellisempaa
kuin elämä tässä hetkessä

Hän astelisi tässä unessa tietäen
että tämä hetki oli hänen omansa
ja hän voisi muovata sitä kuin savea
tehden siitä juuri sellaisen
kuin itse itselleen haluaisi

Hän voisi nähdä kaiken
mitä tahtoi uneensa tulevan
ja hän näkisi paljon kaunista
sellaista mitä oli odottanut saapuvaksi

Hän voisi kulkea taaksepäin
hän voisi kulkea eteenpäin
hän voisi astua askeleen
ja silti pysyä paikallaan
jos hetki tuntuisi sitä vaativan häneltä
sillä hän tunnisti
kuka oli unen ohjaimissa
kuka oli kulkija polulla

Hän tiesi sydämessään
että se oli hänen sydämensä
joka ohjasi ja kuljetti
kohti tuota sineä
kohti vihreää metsää
ja tällä hetkellä hän tahtoi
juuri sitä eniten maailmassa

hetki oli hänen
jokainen hetki
tästä eteenpäin
olisi hänen omansa

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi