ONNELLISUUS

Onnellisuus oli ollut
pitkään yksinäisenä

ei sen vuoksi
että hän ei olisi tahtonut sitä
onnellisuus osasi arvostaa
elämän kaikkia puolia

kaikenlaiset olotilat
olivat onnellisuudelle tervetulleita
hän halasi jopa surua
kun se sattui kohdalle

vihan hän kietoi itseensä
ihan sydämeen kiinni
että se voisi tuntua
ja antaa oman näytelmänsä
tulla todelliseksi
sellaiseksi
että sen tunsi omakseen
sillä tehtävänsä
oli kaikilla olotiloilla

Silti onnellisuus oli se
minkä onnellisuus
oli valinnut nimekseen
omaksi pääolotilakseen
sillä siitä käsin
oli niin paljon helpompaa
katsella muita olotiloja

Toisinaan
yksinäisyys astui esiin
ja se teki onnellisuudesta
samaan aikaan
onnettoman ja onnellisen

Onnellisuus
ei aina tiennyt
kumpi oli kumpi

ja oikeastaan onnellisuudelle
ei ollut väliä sillä
tunnistaisiko hän nimet
ja olotilat oikein

tärkeintä oli kokeminen
tunteminen täydesti
siinä hetkessä
kun olotila astui esiin

Onnellisuus
käytti olotiloja kilpenään
hän käytti olotiloja
pehmentämään toisiaan

onnellisuus
sekoitteli olotiloja mikstuuraksi
joka höyrysi ja sai kyyneleet silmiin

kirpoaisiko kyynel onnellisuudesta
hänen ollessaan itsenä omassa itsessään

Kyllä

onnellisuus tiesi sen

silloin tuli niin hiljaista
että kyynelkin näkisi
oman tiensä ulos olotilasta

onnellisuus tulisi
ja istuisi oman itsensä
oman olemuksensa vierelle

ottaisi itseään kädestä
tuntisi sydämensä
olevan niin lähellä
omaa sydäntään
että silloin kyynelkin tietäisi
mikä on tarkoitus

Silloin olotila ei olisi turha
vaan se olisi sydämellisesti
ja lämpimästi tervetullut
heti ihan sellaisena
kuin se kulloinkin
sattui olemaan

Onnellisuus

se on siinä

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi