ONNELLISUUS
Onnellisuus oli ollut
pitkään yksinäisenä
ei sen vuoksi
että hän ei olisi tahtonut sitä
onnellisuus osasi arvostaa
elämän kaikkia puolia
kaikenlaiset olotilat
olivat onnellisuudelle tervetulleita
hän halasi jopa surua
kun se sattui kohdalle
vihan hän kietoi itseensä
ihan sydämeen kiinni
että se voisi tuntua
ja antaa oman näytelmänsä
tulla todelliseksi
sellaiseksi
että sen tunsi omakseen
sillä tehtävänsä
oli kaikilla olotiloilla
Silti onnellisuus oli se
minkä onnellisuus
oli valinnut nimekseen
omaksi pääolotilakseen
sillä siitä käsin
oli niin paljon helpompaa
katsella muita olotiloja
Toisinaan
yksinäisyys astui esiin
ja se teki onnellisuudesta
samaan aikaan
onnettoman ja onnellisen
Onnellisuus
ei aina tiennyt
kumpi oli kumpi
ja oikeastaan onnellisuudelle
ei ollut väliä sillä
tunnistaisiko hän nimet
ja olotilat oikein
tärkeintä oli kokeminen
tunteminen täydesti
siinä hetkessä
kun olotila astui esiin
Onnellisuus
käytti olotiloja kilpenään
hän käytti olotiloja
pehmentämään toisiaan
onnellisuus
sekoitteli olotiloja mikstuuraksi
joka höyrysi ja sai kyyneleet silmiin
kirpoaisiko kyynel onnellisuudesta
hänen ollessaan itsenä omassa itsessään
Kyllä
onnellisuus tiesi sen
silloin tuli niin hiljaista
että kyynelkin näkisi
oman tiensä ulos olotilasta
onnellisuus tulisi
ja istuisi oman itsensä
oman olemuksensa vierelle
ottaisi itseään kädestä
tuntisi sydämensä
olevan niin lähellä
omaa sydäntään
että silloin kyynelkin tietäisi
mikä on tarkoitus
Silloin olotila ei olisi turha
vaan se olisi sydämellisesti
ja lämpimästi tervetullut
heti ihan sellaisena
kuin se kulloinkin
sattui olemaan
Onnellisuus
se on siinä
© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi