KRISTALLISYDÄN
Kristalli oli ripustettu puunoksalle
sen pinta oli pölyinen
ja siinä oli paljon roskia
pieniä ötököitäkin siihen oli tarttunut
kulkija huomasi kristallin silti
kaikesta liasta huolimatta
pujotti sen ulos oksalta
ja laittoi sen taskuunsa
Tuli ilta
ja kulkija kaivoi kristallin esiin
kotinsa lämmössä
hellästi kulkija puhdisti kristallin
antoi sille rakkautta
ja sydämensä valoisia ajatuksia
Kristalli on niin kaunis
ajatteli kulkija
ja kristalli kuuli kaiken
tunsi mietteet sydämessään
miten kulkija hänet pelasti oksalta
takaisin elämään ja valoon
Kristalli odotti
monta viikkoa kulkijan pöydällä
vähän kuin unohtuneena se siinä oli
alkoiko pölykin jo laskeutua sen ylle
Kulkija oli kiireinen
ei ehtinyt keskittyä
kristallin lumoon ja loistoon
kulki maisissa askareissaan
Kristalli oli pitkään yksin
ja sen loisto alkoi jälleen himmetä
pitäisikö sen päästä takaisin
metsään puunoksalle
olisiko se sittenkin parempi vaihtoehto
mietti kristalli
Sydämensä ei oikein ymmärtänyt
mistä tässä kaikessa oli kysymys
miksi kulkija pelasti hänet
jos ei jaksanut huolehtia hänestä
omasta sydämensä valosta
Mitä sitten tapahtui
Sen voit sinä päättää
sillä sinun elämäsi ja sinun tarinasi
on sinun käsissäsi
Sinä olet tuo kulkija
ja kristalli on sinun sydämesi
valo ja loiste
© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi