JA SE TULEE OLEMAAN

Kelloissa oli kultaiset reunat
ja ne soittivat lakkaamatta
tuota säveltä

se kaikui holveissa
se kaikui kaukana luolissa
vuoren uumenissa

ja se kiiri meren pohjassa
hiekassa
hiekanjyväsissä
mudassa ja simpukoiden helmissä

kiertäen niiden ratoja
ympyröiden ne kaikki
hienoisella seitillään

joka oli kuin kultaista lankaa
jota kehrättiin
taivaiden poutapilvien nurkissa
aina auringon loistaessa
kultaisiin reunoihin saakka

Jokainen pilvi
oli lupaus nuoruudesta
jokainen säde
oli lupaus siitä
että elämä voisi jatkua
vielä kuoleman jälkeenkin

sillä niin paljon satoi taivaasta
kultaisia pisaroita
että jokainen pisara
voisi tuoda elämän vettä sille
jolla oli jano
ja jano ei koskaan
voisi tulla täytetyksi

Sillä elämän tarkoitus
oli olla sellainen
että siinä tulisi nälkä ja jano

että siitä tahtoisi
yhä enemmän
ja yhä useammin
omaan itseensä

että voisi tuntea
olevansa elossa
tässä hetkessä
ja elävänsä sitä elämää
jota varten tänne
oli alun perin tullutkin

sillä elämän oli tarkoitus
tuntua kaikissa soluissa
ytimissä saakka

sellaisena kihelmöintinä
ja valon säteilynä
että sydämen olisi pakko

huutaa ilosta
hymyillä
nauraa ja loikkia

sellaisia jättiaskeleita
kohti unelmien
kultaisia pilviä

että elämä voisi tuntua
kuin kevyeltä askellukselta
kuin polulta
jota huuhtoisi kultainen sade
ja kesäisten päivien poutapilvien
ohi kiitävät herkät varjot

Sillä niin on elämä sinussa
että sinun on sitä rakastettava
loppuun asti
jo heti tänään

 

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi

 

Tilaa Ja se tulee olemaan – voimaruno täältä