IKUISUUKSIEN LINTU
Sininen siipi
peitti taivaan aurinkoa
pienen ohikiitävän hetken
linnun liitäessä kohti kirkkautta
sen matka oli ollut pitkä
lento oli kestänyt monta vuotta
se ei ollut mikään
yhden päivän tai vuoden lintu
ei – se ei ollut tavallinen muuttolintu
sen silmissä loisti ikuisuuden tuhansia vuosia
sen silmissä loisti elämännälkä
ja sen sielussa paloi tuhat soihtua
jotka loimottivat sen rinnassa
sydämensä oli kuin kultainen tulipallo sen sisimmässä
ja höyhenensä ne hohtivat kuin tulisina kultaista valoaan
se ei ollut tavallinen lintu
se oli ikuisuuksien lintu
ja sen nokassa kulki viesti
jonka sointi oli vain harvoille tuttu
mutta ne jotka tunnistivat sen
olivat linnulle rakkaita ja läheisiä
lintu ei tahtonut kaikkia koskettaa
se kosketti vain niitä
joiden sydän oli murtunut
ja hieman jo raollaan
se kosketti niitä
joiden sydän oli pehminnyt
muututtuaan ensin kivikovaksi
se kosketti kaikkia
joiden sisimmässä asui hiljainen suru
lintu ei ollut koskaan vielä lentänyt
näin kaukana kirkkaudessa
mutta se tunsi
että oli tullut aika
suru oli kasvanut monien sydämissä
sietämättömän vahvaksi
ja lintu tiesi
että oli aika antaa iloisen laulun
kantautua sydämiin
soljuen sinne säröihin saakka
jotka elämä oli saanut aikaan
ei iloinen elämä
suruinen elämä
sillä niin kuin iloa on elämässä
on samanpainoisesti myös oltava surua
sillä elämä ei ole vaakasuora viiva
se on aaltoliike kuten kaikki tässä kaikkeudessa