IHMISEN SYDÄMESSÄ

Höyhenen kevein askelin
saapui pienin lintu maailmaan
jaloissaan helisi tiu’ut niin kultaiset
ja siivissään hohti satatuhatta
punaisena hehkuvaa
kultaista sulkaa

Jokainen sulka oli totuus
jokainen höyhen oli suru
jokainen heläys
oli itku ihmisen surun

ihmisen sydän
sen hiipuvainen tuska
joka kuitenkin kantaisi sydämessään
sen sisimmässä
kultaisessa ytimessä
niin suurta kauneutta
että sitä ei ihmisen sydän kestäisi
edes vilkaista hetkeksikään

Pienin lintu oli suloinen
surun ja kauneuden
rakkaudenkin lintu
ja sulissaan se kantoi
tuhansia viestejä rajojen takaa

Pienin suruinen lintu
oli kaunis kauneudessaan
vaatimaton kuitenkin
sillä sulissa oli myös tuhkaa

oli satojatuhansia lauseita
viestejä
kyyneleitä
naurua
ja itkua sekaisin
toisten ihmisten
sydänten murheita ja salaisuuksia

Oli hiljaisuudessa itkettyjä itkuja
ja oli hiljaisuudessa kuiskittuja tuntoja

sanoja
joita ei voinut sanoa ääneen
vain hiljaa kuiskata
silloin kun hetki sitä vaati
silloin kun sydän sitä odotti

Ja pienin lintu
helisytti jaloillaan eteenpäin
se helisytti
maailman aavoilla merillä
niiden yllä

ja antoi sataa
antoi kaikkien kyynelten sataa
antoi kaikkien sanojen ja lauseiden pudota
antoi höyhenten leijua
kunnes kaikkialla oli hiljaista
oli tyyntä
oli rauhaisa hetki

Ja kaikkien sydän
sai rauhaisen hetken
tyyntyi
ja tuli tunne
että nyt voisi huokaista
nyt voisi hengittää

Sillä pienin lintu
oli hoitanut tehtävänsä
oli hajottanut surun
tehnyt siitä keveämmän kantaa
ihmisen sydämessä

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi