ESTE POLULLA

Sinisessä hetkessä
valoisuuden hämärässä
hän taivalsi polullaan

polku ei ollut
aina helppo ja keveä
vaan polulla
oli usein hidasteita
sellaisia näkymättömiä esteitä
jotka tekivät kulkemisesta hankalaa

mieli teki omia temppujaan
sillä oli joskus valta
jopa sydämen yli
päätöksiä tehdessä

sitä pieni kulkija
ei olisi tahtonut

hän tahtoi
että polkunsa olisi
vapaa ja esteetön

että mieli ei olisi hallitsija
että sydän saisi johtaa
ja viedä eteenpäin

että sydän saisi päättää
mielen sijaan ja olla hänen
johtavana merkkinään
milloin vastaan tuli
risteäviä polkuja
milloin piti päättää
olisiko joku este
pysähtymisen arvoinen

ja mikä olisi
oppi
viisaus
siinä hetkessä
juuri hänelle
pienelle kulkijalle

sen hän oli jo oppinut
että esteet olivat usein aarteita
hänen poluillaan

että pysähtyessä
sydän saattoi todeta kasvaneensa
ja vahvistuneensa entisestään

silloin pienen kulkijan kasvoille
ilmestyi lämpöinen hymy

hymy
joka lämmitti syvälle sydämeen
ja loisti vastaantulijoiden kasvoille
tuoden heidän päiväänsä
loistetta ja valoisuutta

pieni kulkija
oli polulleen uskollinen
hän tiesi sydämessään
tunnisti merkit
polku oli juuri hänelle tarkoitettu
ja kaikki mitä sillä tulisi vastaan
olisi hänelle

niissä olisi aarre
hän löytäisi avaimia
hän avaisi lukkoja
tarkistaisi sisältöjä
ja jatkaisi matkaansa
aina vain rikkaampana

täynnä viisautta
joka kasvaisi hänen sydämessään
kauniiksi rakkaudentäyteisiksi asioiksi
joita voisi jakaa vastaantulijoille

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi