ENKELIN SINISTÄ

Enkelin sinistä
sanoi pieni nainen
kaupan tiskin edessä
ja tuijotti myyjää tiukasti
pikimustilla pyöreillä silmillään

silmissä paloivat tuhannet soihdut
ja niissä oli sellainen palo
että kaikki kaupan kankaat
olisivat voineet syttyä
hetkessä liekkeihin

jokainen myyjä
tunsi tuon pienen naisen
ja hänen tulenpalavan katseensa
joka johtui hänen sydämessään
hehkuvasta ilosta
intohimosta sitä kohtaan
mitä hän oli tekemässä
elämässä joka päivä

hän oli aloittanut
oman todellisen bisneksensä
sellaisen ammatin
joka oli kuin hänelle luotu
ja sellaista ei ollut missään muualla
aikaisemmin koettu

enkelin sinistä
toisti pieni nainen uudelleen
sillä myyjä oli uppoutunut
omiin haaveisiinsa
omista unelmista ja bisneksistään
joita oli hänen sydämensä aavoilla merillä
olemassa ja seilaamassa

jokaisena iltana
myyjä yritti saada kiinni
unelmainsa helmoista
edes pienestä rippeestä
että olisi löytänyt saman
kuin tuo pieni nainen
jo tuntui löytäneen

mikä oli salaisuus
mikä oli se todellisuus
jossa löytyi sydämen palo ja hehku
joka veisi eteenpäin
ja antaisi tuulta purjeisiin

kuljettaisi aavoille merille
antaisi seilata vapaana ja rohkeana
kohti uusia ihmeellisiä seikkailuja
kuten tuo pieni nainen teki
ommellessaan joka päivä
uusia mielikuvituksellisia purjeita
omiin unelmaveneisiinsä

ollakseen purjeina
toisille purjeille
jotka voisivat johtaa
yhä uusin seikkailuihin
ja päähänpistoihin

sellaisiin
jotka toivat uutta kauneutta
ja parempaa elämää
maailman merille joka hetki

pienen myyjän päässä oli aivan hiljaista
kaupan ovi oli juuri helähtänyt kiinni
ja pieni nainen oli kipittänyt pois pakkoineen

jotain oli kuitenkin jäänyt

pieni pala sinistä kangasta
ja pieni lappunen
jossa luki sanat

Sinä olet ihme
Sinä itse

Oli aika poimia tuo lappunen
kätkeä sen viisaus sydämeen
avata lappu iltaisin
ja antaa unelmien lentää

 

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi