Ammennuskori - Runotalon voimapuutarha

AMMENNUSKORI

Luovuus
istui yksinäisenä kivellään
ja mietti asioita
pohti sellaisia juttuja
joita oli turha mietiskellä

pyöritteli ja pallotteli
edestakaisin
tietäen joka hetki
että päätöksiä olisi turha
siirtää ikuisesti eteenpäin
että parasta olisi päättää jotain
ja toimia sitten sen mukaan

Luovuus
ei ollut ensimmäistä kertaa
tätä tilannetta kohtaamassa
luovuudella oli paljon kokemusta siitä
mitä luovuuden kanssa voi tapahtua

millaista olisi yrittää
pysytellä jatkuvasti siinä virrassa
jossa oli niin kiikkerää surffailla

aina putosi
sieltä laudalta
alas myrskyisään mereen
jossa oli paljon
pelottavia asioita kohdattavaksi

Joskus täytyi painua
ihan pohjaan asti
ja se oli kaikkein kauheinta
mitä luovuus tiesi
sillä siellä pohjassa
oli totuus

Luovuus vältteli totuutta
parhaansa mukaan

oli paljon hauskempaa
olla vain mukavissa
ja kepeissä näkymissä

kirmailla
kauniiden asioiden parissa
luoda uusia raikkaita
ja puhtaita ajatuksia

Mutta

luovuudella oli ongelma

sen ammennuskori
oli toisinaan täysin tyhjä

ammennuskori
kaipasi
elettyä elämää
kokemuksia

juuri eniten
niitä pohjalla
olevia kokemuksia

Että voisi saada
sen kauneuden
maailmassa esiin ja näkyviin
luovuuden täytyi
pudota laudaltaan

luovuuden täytyi uskaltaa
vajota pohjaan saakka
että voisi löytää
valoisan kimmellyksen
joka valaisi ylhäällä
meren pintaa

Sillä tavalla syntyisi taidetta
sillä tavalla tulisi aitoja asioita
joita luovuus kaipasi

eteensä
sydämeensä

että voisi tulla luovemmaksi
yhä enemmän sellaiseksi
joka hän todellisuudessa oli