AMMENNUSKORI
Luovuus
istui yksinäisenä kivellään
ja mietti asioita
pohti sellaisia juttuja
joita oli turha mietiskellä
pyöritteli ja pallotteli
edestakaisin
tietäen joka hetki
että päätöksiä olisi turha
siirtää ikuisesti eteenpäin
että parasta olisi päättää jotain
ja toimia sitten sen mukaan
Luovuus
ei ollut ensimmäistä kertaa
tätä tilannetta kohtaamassa
luovuudella oli paljon kokemusta siitä
mitä luovuuden kanssa voi tapahtua
millaista olisi yrittää
pysytellä jatkuvasti siinä virrassa
jossa oli niin kiikkerää surffailla
aina putosi
sieltä laudalta
alas myrskyisään mereen
jossa oli paljon
pelottavia asioita kohdattavaksi
Joskus täytyi painua
ihan pohjaan asti
ja se oli kaikkein kauheinta
mitä luovuus tiesi
sillä siellä pohjassa
oli totuus
Luovuus vältteli totuutta
parhaansa mukaan
oli paljon hauskempaa
olla vain mukavissa
ja kepeissä näkymissä
kirmailla
kauniiden asioiden parissa
luoda uusia raikkaita
ja puhtaita ajatuksia
Mutta
luovuudella oli ongelma
sen ammennuskori
oli toisinaan täysin tyhjä
ammennuskori
kaipasi
elettyä elämää
kokemuksia
juuri eniten
niitä pohjalla
olevia kokemuksia
Että voisi saada
sen kauneuden
maailmassa esiin ja näkyviin
luovuuden täytyi
pudota laudaltaan
luovuuden täytyi uskaltaa
vajota pohjaan saakka
että voisi löytää
valoisan kimmellyksen
joka valaisi ylhäällä
meren pintaa
Sillä tavalla syntyisi taidetta
sillä tavalla tulisi aitoja asioita
joita luovuus kaipasi
eteensä
sydämeensä
että voisi tulla luovemmaksi
yhä enemmän sellaiseksi
joka hän todellisuudessa oli
© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi