AIKA MINUSSA
Silloin hän katsoi oikein tarkkaan
ja huomasi jonkin liikkuvan
hyvin hitaasti kuin kömpien eteenpäin
kukaan ei varmasti huomaisi mitään
vaikka kävisi katsomassa
mikä siellä oikein etenee
noin vaivalloisesti eteenpäin
mikä hidastaa kulkuaan
Kappas
silmiä raottamalla
voi huomata luomien alta
aivan silmäripsien väleistä katsoen
että hidastelija olikin aika
aika oli väsynyt juoksemiseen
se todella olisi tahtonut
jo hieman levätä
mutta ei
sen kintereillä hoputti joukkio
joka tahtoi tulla valmiiksi
päästä pisteeseen
jossa olisi jotain parempaa
ja tärkeämpää kuin tässä hetkessä
Voi aikaparkaa
miten uupunut se oli
vauhti oli kiihtynyt vuosi vuodelta
ja ajan rihmastot eivät enää
pysyneet perässä ja mukana
ne roikkuivat
ja niistä putosi valtavia lohkareita
joka puolelle
missä aika yritti edetä
Edessä oli kuin paksua usvaa
sellaista utua
jota oli vaikea läpistä
joku oli varmaan tarkoituksella
sen siihen laittanut
että aika joutuisi hidastamaan
ihan väkisinkin
usva taisi tulla ihmisten mielistä
niin aika päätteli
Haa
kuka keskustelee
ja kenen kanssa
olenko minä ajan haltija
vai aika minun
kuka hidastaa ja ketä
onko minun sydämeni
tässä pelissä mukana
onko sydämelläni
tähän jotain sanottavaa
ketä tottelee aika
ja kuka sitä ajaa
lopulta takaa
ja minkä tähden
Suljin silmät
annoin hetken kaiken olla
tiesin mikä etenisi hitaasti
ja kuin ryömien kaukaisuudessa
se olin minä itse
se oli uusi todellinen minä
joka tahtoi hidastaa
ja keräsi hyvää vauhtia
utua eteeni
että en näkisi
niin paljon sellaista
mitä en enää tarvitsisi
että voisin levähtää
että voisin hidastaa
että voisin auttaa aikaa ja itseäni
olemaan paremmin hetkessä
että ehtisin tuntea
mitä elämässäni todella tapahtuu
© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi