Ilta oli kaunis
ja polulla hohti
sateen jälkeiset hohdot
kivissä oli kultaa
ja purppuraa
mystistä sumua kuin usvaa
joka kietoutuu harsomaisena
kivien ympäristöön ja hiekanjyvien pinnoille kiiltäen
ja hohtaen avaruudellista valoa

∞

Voin ihastella ja ihmetellä kauneutta polullani. Jopa suruisissa hetkissä, voin löytää valon hohteen.

Mitä tahdon uskoa ja mitä en
mikä on totta minulle
minun elämässäni tänään
sen päätän
minä itse
ei kukaan muu

∞

Voin onneksi itse valita, miten katson tätä maailmaa. Päätän, että kiinnitän huomioni hyviin asioihin. Ymmärrän silti todellisuuden, mutta voin valita mitä asioita kuljetan mukanani.