Voimarunokortit 3 erilaista

35,00 sis. alv 24%

Vain 3 varastossa

  • pakkaus sisältää 3 voimarunokorttia: Metsä, Olen siinä hiljaa ja Ihminen
  • yksittäisen kortin koko on 15 x 21 cm ( A5)
  • alkuperäinen Runotalon voimaruno käsinkirjoitettu / kortti on kopio alkuperäisestä
  • mulperipaperi etulehtenä
  • tilaamalla tämän pakkauksen säästät 7€ (yhden kortin normaalihinta 14€)

 

  • käsintehdyt kortit / valmistaja TuuliHelmi, Seinäjoki
  • tilaus lähtee kirjepostina seuraavana arkipäivänä suoraan Tuulihelmestä

Vain 3 varastossa

Kuvaus

Tässä korttien voimarunot:

1.

METSÄ

Jouhet olivat kultaisia ja hopeisia
niitä oli kaikkialla
niitä roikkui puiden oksilla ja pensastoissa

metsä oli todella vanha metsä
tiedätkö sellainen metsä
jossa seikkailit lapsena

metsä jossa kaikki oli mahdollista
jossa asui taika ja luppakorvakanit
jossa kaikki metsän eläimet olivat keskenään ystäviä
jossa kukaan ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa
jossa kaikki olivat tosiystäviä
sekä edessä että takanapäin

sellainen metsä
on rehellinen metsä
se on metsä
jossa aikuinen
todellinen ihminen
haluaa asustaa
ja sinun olisi nyt alettava
rakennettava uudelleen
ne lapsuuden leikit

pienet purot
ja neulasten peittämät
sammaleiset polut

lakaistava niin vimmatusti
että kaikki muuttuisi hyväksi jälleen
sydän rauhoittuisi ja hengitys tasaantuisi
eikä hengästyttäisi
kaiken maailman vaateiden edessä oleminen

Sinne voit kulkea milloin tahansa
sinne lapsuuden metsiin
löydät tien sydämestäsi
kaikista pienistä sopukoista ja poimuista
sieltä voit kaivaa reitin esiin ja suunnata poluille

lakaista
lakaista
vihtoa ja viuhtoa
pitkin metsän sammaleisia tantereita
niin että kannat pölisee
ja ilman kenkiä tietenkin

ei sukkia
ei mitään turhia kiristäviä asusteita
ei hömpötyksiä
pelkkää luontoa
sammalta
kesäpäivän lämpöä
metsän viileyttä
kasteen kuulautta silmissä
ja katseessa tunne
että tämä on minun elämäni
tämä on minun oma pieni seikkailuni
elämänmakuinen elämäni

tänään tässä
siihen on minulla oikeus

joka hetki loistaa
ja katsoa miten loistan
omaa valoani

tähän metsään
tähän maailmaan
tähän elämään

© RunoTalo, Sari Lehtimäki

2.

OLEN SIINÄ HILJAA

Kirjoitan juurella ison vanhan puun,
tukeva, vahva runkonsa on selkänojani,
tuohensa innoittajani,
lehtensä värisevät
antavat minulle sanansa,
kertovat tarinansa.

Minä itken kirjoittaessani,
en surusta vaan ilosta, liikutuksesta
kuunnellessani kauniita sanoja,
joita puu minulle luovuttaa varastoistaan.

En minä tiennyt, en uskaltanut toivoakaan,
että voisin puun kanssa keskustella tällä tavalla,
että saisin kuulla jotain ihmeellistä.

Kurkotan kohti taivasta
ollakseni läsnä itsessäni,
laitan oksani vasten tuulta
tunteakseni olevani elossa,
hitaasti varistan lehtiäni,
että uudistuisin,
juureni kaivautuvat maahan,
että voisin tuntea
olevani turvassa ja vahva
maailman keskellä,
kuoreni on suoja,
että saisin rauhan.

En pyydä mitään, en odota mitään,
mutta olen onnellinen, että olen tähän syntynyt,
en sattumalta tuulen kuljettamana
vaan tarkoituksellisesti,
että tässä olisin ja säteilisin ympärilleni.

Minä olen hiljaa,
niin hiljaa,
niin pitkään.

Tahdon syleillä puuta,
sen vanhaa rosoista runkoa
ja se antaa minun tehdä niin.

Olen siinä pitkään hiljaa,
minusta on hetkeksi tullut puu,
niin luulen,
mutta sitten ymmärrän,
että me olemme samanlaisia,
ihan samanlaisia,
ei meissä ole mitään eroa,
lopulta olemme
samaa maata.

© RunoTalo, Sari Lehtimäki

3.

IHMINEN

Lumi on satanut alas taivaista
linnut maailman
painaneet siihen jälkensä.

Niin olet sinäkin ihminen
jättänyt jälkesi tomuun maan.

Sade on virrannut
alas vuorien rinteiltä
purot pienet solisevat
ovat antaneet
siihen kaikkensa.

Niin olet sinäkin ihminen
kyyneleesi vuodattanut
maailman poluille.

Aurinko on kuivattanut
kypsyvän viljan
sen säteet hennot ovat
kaiken meille valmistaneet.

Niin olet sinäkin ihminen
tehnyt työtä, turvannut
lastesi, kasvusi askeleet.

Pilvet ovat väistyneet
auringon tieltä
ne ovat matkanneet aamuun
ja iltaan yhä uudelleen.

Niin olet sinäkin ihminen
taivaltanut yhä eespäin
välillä myrskyissä uupuen.

Kuu on valaissut pimeää yötä
yksinäisyydessään,
katsellut maailmaa
ylhäisyydessään hymyten.

Niin olet sinäkin ihminen
katsellut elämää – miettinyt –
sen taikuutta ihmetellen.

Elämä on kuljettanut
tiettyä reittiä,
kehrännyt kultaista
lankaa vyyhdilleen.

Niin olet sinäkin ihminen
elänyt elämääsi
hetkistä sen nauttien.

Muisto on jotain,
jotain mitä jäljelle jää,
jotain mikä jälkeenpäin
hymyilyttää,
joskus itkettää.

Niin olet sinäkin ihminen,
elävä iäti muistoissa jälkipolvien,
sinne sä jäät,
muistoihinsa
ikuisesti hymyämään.

© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha