Ja aukaisi oven Lakaisupäiväkirja

55,00

Varasto loppu

Lakaisupäiväkirjan mukana saat  Ja aukaisi oven voimarunon ja voimakortin (katso voimakortti kuvista)

  • säilytä runopoluiltasi löytyneitä ajatuksiasi ja tunteitasi kirjoituksina pellavakantisessa päiväkirjassasi
  • etukannessa koristeena käsinpainettu tähtikukka kuvio
  • kovakantisen kirjan kannet on päällystetty 100% pellavakankaalla
  • kirjanmerkkinä puinen helmi pellavanyörissä
  • 128 sivua valkoista vahvaa taidepaperia, johon on hyvä kirjoittaa
  • koko kirja täysin käsintehty alusta loppuun
  • koko: korkeus 21 cm ja leveys 15 cm
  • suomalaista käsityötä: valmistaja TuuliHelmi

Toimitus lähtee heti tilaustasi seuraavana arkipäivänä kirjepostissa.

Varasto loppu

Kuvaus

Käyttöideoita

  • päiväkirja
  • vieraskirja
  • lakaisusuunnitelmat
  • tehtävälistat
  • puutarhasuunnitelmat
  • ideat
  • ateriasuunnitelmat
  • muistettavat asiat
  • voimalauseet ja aforismit
  • aarrekarttojen ja unelmien sekä tavoitteiden kirja
  • runokirja omille runoille

Toimitus

Runotalon tuvan pöydän ääressä Sari paketoi lähetyksesi voimapuutarhan pienten koskettavien yllätysten kera ja laittaa heti tilaustasi seuraavana arkipäivänä matkaan kirjepostina.

JA AUKAISI OVEN

Se oli sellainen
koppelojalka
sellainen
vähän kömpelö ja avuton

toisinaan sen jalat
kulkivat
aivan eri suuntiin
toinen jalka tahtoi vasempaan
toinen tahtoi oikeaan
käsistä toinen
kurottautui menneisyyteen
toinen lähti tulevaisuuteen

tässä hetkessä sitten keikkui
se keskikroppa
yritti olla siinä tasapainossa ja
mieli
mieli vaelteli avaruuksissa
maapallon uumenissakin
kulki
pimeyksissä ja valoisuuksissa

mielikuvituksen poluilla
iloisissa odotuksissa

toisinaan järkyttyneenä
toisinaan peloissaan
toisinaan onnellisena
väliin tikahtuen nauruunsa

millaista oli elämä
kokemus tässä olomuodossa

sitä hän ei ehtinyt
paljonkaan ajatella
hänellä oli niin paljon
asioita tehtäväksi

suoritettavaa
oli tultava valmiiksi
oli saatava valmiiksi
oli niin
kiire
kiire
kiire

ja silti hän huomasi ajoittain että
eihän hän päässyt yhtään mihinkään

ei eteenpäin
ei taaksepäin

ja oli outoa
millainen hänen olomuotonsa
lopulta olikaan

sillä hänen kasvonsa
eivät olleet siellä
missä hän ajatteli
kasvojensa olevan
hänen ilmeensä
ei ollut sitä
mitä hän luuli sen olevan

hänen hymynsä
hänen itkunsa
hänen kauhunsa
hänen pelkonsa
hänen valoisuutensa
hänen sympatiansa
hänen empatiansa

ei

ei

hän oli ajatellut
että oli aika
löytää sellainen peili
joka todella heijastaisi
totuutta hänestä

mutta
hän tiesi
tunnisti
että tuo peili
oli vaikea löytää

sellaista peiliä ei ollut
mistä näkisi itsensä
todella selkäpuolelta
aidosti sellaisena kuin
muut hänet näkivät

sellaisena kuin hän itse
voisi nähdä silloin
kun hän astuisi
itsensä ulkopuolelle
ja sitähän hän yritti
epätoivoisesti
astua itsensä ulkopuolelle

siksi hän oli menossa
oikeaan ja vasempaan
menneeseen ja tulevaan
avaruuteen ja maan sisään
joka suuntaan
hän tempoili itseään
että olisi päässyt eroon
omasta olemuksestaan

ulos
itsestään
todellisiin näkymiin

hän oli kuin vankina
omassa häkissään
jonka hän oli toisaalta
itse luonut itselleen
sillä niin helppoahan
olisi avata ovi
ja astua ulos maailmaan

hän oli hiljaisuudessa
liike oli hetkeksi pysähtynyt
oli tapahtunut jotain sellaista että
hän pystyi näkemään
niitä oviaukkoja

liike oli hidastunut
se oli pysähtynyt keskelle
ja siinä keskellä
oli sellainen selkeyden tila

siinä hän sitten
otti itseään
kädestä kiinni
ohjasi kätensä
tuohon ovenkahvalle
ja aukaisi oven

© Sari Lehtimäki, Runotalo