Siili
oli kulkenut jo pitkään
samoja polkuja

katkaissut
paljon risuja tieltään
monta kiveä poistanut

ja lapsoset jo maailmalla
isoiksi kasvaneina
omissa mielipuuhissaan

siilin tassuissa
vai käpäliksikö
niitä kutsuisi
oli jo paljon kulumaa

paljon
otettuja askeleita
tehtyjä asioita

niissä ihan näkyi
jo merkit tehdystä työstä
annetusta avusta

unelmat olivat
niihin kirjoittaneet
omat merkistönsä
kuin polkunsa uurteiset

ja hienoiset hiuksensa
entiset piikikkäät
jäykät tahtonsa
hän oli ummistanut
omaan tahtoonsa

että ei olisi
niin vallatonta
ja piikikästä toisinaan
kuten oli joskus poluilla
ollut vuosien kuluessa

hän oli vierinyt
ja ollut kerällä toisinaan
kuin pieni piikkisä pallo
siinä polullaan

ja usko
oli ollut koetuksella
sillä eihän hänellä
helppo ollut olla
kun niin piikkisä
toisinaan

ja silti se oli hänen
perusolemuksensa
jota ei käynyt kieltäminen
että hän puolustuskannalle
asettui helposti
ja sillä tavalla oli selvinnyt
monesta paikasta
kuitenkin

ajatukset
kiersivät rataansa
hän muisteli itseään
tahtoi selvittää piikkinsä
antaa uusia
mahdollisuuksia itselleen

olla pehmeämpi
pyöreämpi kulmiltaan
vieriä rauhassa siinä
kuin olisi ollut polullaan
ensimmäistä kertaa

tietämättä vaaroista
mistään elämästä
tyytyväisenä ja uskoen
että kaikki oli edelleen
mahdollista
ja hetkeksi hän pysähtyi

tuli tunne
että kyllä hänelle
oli edelleen
kaikki mahdollista