Loistokas kulku
totesi nuorimmainen
se pienin siinä jonossa
hännillä kieppuen

oli niin kovin tyytyväinen
kaikkiin suorituksiinsa
joita oli juuri tänään
tullut tehdyksi
hänen osaltaan

vaikka moni muu
ei niitä taideteoksiaan
nähnytkään niin arvokkaina
ja ihmeellisinä

hän tiesi itsensä
ja mitä teki
tunnisti oman työnsä
arvokkuuden tässä ajassa

tiesi tarkalleen
tarkoituksensa
ja sitä noudatti

seurasi vain iloisena
ja rentona omaa
polkumerkistöään

ei paljon poikennut siitä
vaikka joku houkuttikin
sivummalle joskus

toki oli eksyksissä hänkin
mutta ei niin usein
kuin moni muu polulla kulkija
joka asteli vauhdikkaasti
edellä ja näyttäen isolta
sekä vahvalta

pikkuinen
joukon hännillä
oli heiveröinen ulkoasultaan
mutta sisemmässään
vahva kuin suurin härkä
tai taistelija areenalla
puhkuen intoa

hän ei pelännyt
juuri mitään
tänään tässä hetkessä
ja olikin ladannut
itsensä täyteen
loistokasta tähtienergiaa
ja sitä säteili
ken vain osasi ottaa vastaan
kun kohdalle sattui

hänen mielensä
ei leikellyt isoja kankaita
vaan rakenteli asioita
pienemmistä tilkuista
niitä taidokkaasti yhdistellen
se oli hänen salaisuutensa
oma pieni taikavoimansa