Tyhjä taulu
odotti seinällään
vaati oman paikkansa

oli oikeutettu
vaikka tyhjyys
tuijotti kaikkea
joka siihen katsoi

kaikkeus
katseli hiljaisena
lepäsi siinä äärellä

tunsi
että voisi rauhoittua
ja olla vain

että odottaa
mitä kuvaan
tauluun ilmestyisi

olisiko siinä
edelleen tyhjyys
vai jotain hyvää
voisiko ilmestyä siihen

kun niin oli tyhjennetty
tehty tilaa
jollekin selkeästi

ehkä uudelle
vai oliko tarkoitus
palauttaa vanhaa
tehdä uudella tavalla
tai toistaa tutut kuviot

taulu ei puhunut
oli hiljaisuudessaan
tahtoi rauhassa pohtia
ajatella itsekseen

siinä monet
näkemykset ja ajatukset
pyörivät ympärillään
kuin seitteinä

verkkoina
ajan hahmottamina
untuvaisina palloina

tai pilvinä
jotka leijuivat
rauhassa ohitseen

ei ollut tarvetta
tarttua mihinkään
kaikki oli hiljentynyt

ja rauha
taulu
elämä tiesi
että kaikki kulkisi

ilmestyisi se mikä
oli tarkoituksellista
oikeaan aikaan

maalautuisi jos
olisi maalautuakseen
piirtyisi jos
olisi piirtyäkseen

ei ollut mitään
mikä olisi taistellut
vastaan

silloin alkoi
pieni ääretön viiva
hahmottua
ja toinenkin

silloin taulu löysi
ymmärsi
oman horisonttinsa
ja se olisi vasta alkua
kaikelle uudelle