Täyttymyksen malja
odotti kultaisena
pöydällään

haki viisautta
mistä lie loukoista
oudoista paikoista
nurkista etsi

tiesi
että ei löytäisi sieltä
että toisenlaiset reitit
polut olisi löydettävä
noudatettava kulkua
joka opastaisi parhaiten

tiedostamaton
tuntematon kulku
sellainen
jossa polku
oli ennestään tuttu
ja silti moneen kertaan
kuljettu

jokainen askel
tunnisti kipeästi
oman jälkensä

tiesi
että ei tulisi toista
samanlaista hetkeä

että vain tänään tässä
juuri nyt olisi mahdollisuus
elää tämä ja tunnistaa

nämä kivut
nämä tunteet
nämä ilot

suolaiset kyyneleet
sokerisetkin välillä

kuin kuorrutetut
rasvaiset
hieman öljyisetkin
niin luistavat
välillä
karheat poskillaan

ei tätä polkua
ei kai enää tätä polkua

enkö kulkenut jo
astellut tämän huolella
oppien ja kokien

tieto sisimmässä
sielussa kertoo
että kyllä

vielä tämä polku
uudelleen

että kannattaisi avata

katsoa
kulkea
kokea

että tiesihän hän sen
muistaisi
että jäljet lopulta
hyvän oloiset
aivan oikeanlaiset
juuri hänelle
hänen hetkiinsä

vaikka kirvelsi
silti sokeri
olisi pohjalla
lopulta odottamassa
kuten aina ennenkin
jokaisen elämän
karrelle kuljetuissa
askelissaan