Keveys astuu siipiinsä
Tähtitaivaan alla
kulkien pieni olento
hyvin heiveröinen
selässään viitan tapainen
ja jaloissa kulkusia
heliseviä laitteita
jotain maagista
ylimaallista
sellaista joka johdattaa
kulkuaan keveästi
kevyemmin kuin aiemmin
hän tietää sen
tunnistaa sydämessään
tunteen
äänet
tuoksut
kutsun
joka johdattaa
antaa tiedon
joka ei ole uutta
mutta siinä
on uudenlainen tuntu
osasia
jotka puuttuivat aiemmin
ja nyt ne osaset
alkavat löytää paikkaansa
kulkevat kuin itsestään
sinne missä on oikein olla
ja pienen olennon
heiveröisen
sydän vahvistuu
mieli kohentuu
keveys astuu siipiinsä
päivän valoisuus
alkaa voittaa
hänen mielessään
askeleissaan
helinä
kilinä
on joutuisampaa
kuin pitkään aikaan
ja hänen kasvoillaan
hymy
joka täyttää
valaisee
koko hänen polkunsa
pitkälle eteenpäin
En tiedä olisinko itse pionin yhdistänyt siihen keveys astuu suipiinsä ja pieni olento heiveröinen, mutta se runo oli nyt tarpeeseen ja on aivan ihana ja koskettava. Olen todellakin tuntenut itseni heiveröiseksi kehon ja suuren tehtävä määrän edessä. Nyt pitää kulkea sinne missä on oikein ja kevyempää.
Totta, ja onkin ihmeellistä miten runot ja kasvit yhdistyvät odottamattomilla tavoilla. Ne löytävät itse toisensa. Kiitos, että kirjoitit viestin. On ihanaa saada tietää, että runo on tarpeellinen. Kulkea sinne missä on kevyempää. Niin allekirjoitan tämän minäkin.
Keveys astuu siipiinsä olitämänhetkiseen tilanteeseeni erittäin osuva ja toivoa antava
Sydämellinen kiitos Kirsi, että jätit viestiä. On ihanaa, että löysit runon, joka osuu ja antaa toivoa. Samalla runo sai vahvistusta tarkoitukselleen ~*