Tehtävä odotti
kullankeltaisena
siihen paistoi aurinko
ja toinenkin kultainen säde

pieni menninkäinen
ei ollut uskoa silmiään
mitä hänen edessään
oli ilmestymässä

että näinkö polku
nyt avautuisi
että hänen olisi
helpompi kulkea

että kaikki
olisi valmiiksi
viitoitettu ja opastettu

että rinnallaan
päivänsäde
myös kulkemassa
ja toinenkin keiju
ja muutama
luonnonhenkikin

ja millaisia ihmeellisiä
näkymättömiä voimia
jotka kannattelivat

kuljettivat
joutuisaan ja keveään
kuiskivat auliisti
neuvojaan
antoivat apujaan

hän oli liikutuksen tilassa
niin syvällä
että ei voinut hievahtaakaan

hänen aistinsa
olivat avoinna
tunteet tulvivat kaikkialta

jokainen solu
kuin hyrähti käyntiin
antoi parastaan
sitä mikä hänessä
oli mahdollisena
ollut jo kauan
ikuisista ajoista alkaen

ja vihdoin hän tiesi
että nyt hän oli tässä

nyt oli aika
ja hän näki kuvajaisensa
se ei ollut enää
pieni menninkäinen

hän ymmärsi
hän tunnisti
hän oli sama
kuka oli ollut aina

mutta hänen mielensä
ei ollut tavoittanut
kaiken sydäntä

vasta nyt oli tullut aika
kokea tämä kaikki todella

ja hän hengitti
hän oli valmiina
hän oli se
kuka oli aina ollut