Matkallaan jonnekin
Tähtitaivaan öisen alla
jotain vaeltaa
kiireen tuntu suonissaan
tiu’ut jaloissaan
jokainen askel
kuin helähdys tiellä
joka ei pääty
kai milloinkaan
unelmaiset linnat
hohtavat kaukana
horisonttien takana
aika kiirii jaloissaan
untuvaiset
leijailevat ympärillään
hehkuen
yön ja päivän kaltaisina
salaperäistä voimaa
ja loistoaan
kuka on tuo kulkija mainen
ja mihin hän suunnistaa
mitä tahtoo
mitä odottaa
kuka hänet milloinkin
voi saavuttaa
onko onni jo jäänyt taa
vaan edessäänkö
yhä odottaa
ajatukset maiset
valtaa mielen
mutta unelmaiset
ei anna rauhaa
tahtovat että saapuu
rauhaisaan lahdelmaan
paikkaan
jossa mieli voi levätä
ja ammentaa totuuttaan
joka on ihmeellisempää
kuin osaa kuvitellakaan
sillä jokainen askel
on yksi elämä
pieni matka
jollain ikuisella mittarilla
mitattuna
hän kuin muurahainen
pieni
pienempi kuin solu
matkallaan jonnekin
valtamerien
uusien suonistojen
ja kulkujen taa
Jätä kommentti