Se sama peikkoinen
Tähtitaivaan alla
pieni peikkoinen
suurihameinen ja homssuinen
tahtoo löytää tiensä jonnekin
missä kaikki on selkeää
ja asusteet uudenlaiset
ei ole hanskoja
käsineitä
lapasia
ei vanttuita
vaan miksi kutsua
kaikkia niin monilla
erilaisilla nimillä
kun voisi olla vain
ajatella
kokea
tuntea
mennä fiiliksen mukaan
poimia mukaansa
mitä löytää
mikä sillä hetkellä
on miellyttävää ja sopivaa
ei tavoitteita
ei mitään mihin pyrkiä
vaan sitoutua täydesti tähän
missä on juuri nyt
siinä peikkoinen
taivaltaen rohkeasti
kuin luottaen
yhä enemmän ja vahvemmin
jokaisella askeleella
siinä polullaan
ja hiljalleen kuin
muuttuen
kasvaen
vahvistuen
tullen yhä enemmän
toisenlaiseksi
ja kuitenkaan
ei uudeksi vaan vanhaksi
tutuksi siihen pisteeseen
jossa ollaan
kun tunnistetaan
oma sisin
oma itse täydesti
ja edessään lampi
kuin peili
joka heijastaa
ja kuvajainen kaunis
kuin todellisempi
ja koskettavampi kuin aiemmin
sydän tunnistaa
oman itsen todellisen
ja siltikin voi olla
yhä edelleen
se sama peikkoinen
hyvä niin
Jätä kommentti