Heinä ja sydän
Hentoisessa heinikossa
oli jotain liikettä
aivan kuin lintu
tai siilinpoikanenko
tai sammakkoko
siellä kulki hiljaisesti
näin heinän liikkeestä
että jotain tapahtui
samoin oli elämässä
jossain oli liikehdintää
ehkä hengityksessä
tai sydämen tienoilla
sinne koski
tai tuntui kuplintaa
joskus iloa
toisinaan painavaa
surun tuntua
ja pahimmillaan
kai pelkoa
jokainen hetki
oli kuin heinän liikahdus
keinunta
arvoitus
siinä niityllä
jolla ihminen kulki joka päivä
tahtoi että tietäisi
ja tunnistaisi kaiken
että mikään ei estäisi
näkemästä ja tunnistamasta
mikä milloinkin liikautti
heinää tai sydäntään
mutta ei
oli oltava varuillaan
oli oltava valmiina
siis mitä
sanoitko varuillaan
niin
niin ihminen ajattelee
tuntee ja kokee
ja on valmiina kaikkeen
valmistautunut
mutta todellisuudessa
on aivan turhaa valmistautua
juurikaan mihinkään
sillä niin on arvaamatonta
sydämellä ja heinikolla
oleva elämä
sinne voi tipahtaa
omena tai tulla uutinen
joka järkyttää juuriin saakka
siinä on ymmärrys
silloin sekaisin
juuri siinä hetkessä
eikä ole hyötyä
siis tuhlata elämäänsä
turhaan tarkkailuun
vaan elää
kokea
tuntea täydesti
nauttia vapaasti
ja sitten kun jokin
osuu kohdalleen
tuntea sekin kuten on
Jätä kommentti