Tähti kulki ja poukkoili
oli kulkenut jo pitkään
tuntenut olevansa
sellainen poukkoilija
ajatus ei pysynyt siinä radalla
polulla joka tähdellä oli

varmaan liian usein
hänen katseensa
kiinnittyi kaukaisuuteen
sinne jonnekin
minne hän kuvitteli tahtovansa

ajatteli että siellä
kaikki olisi paremmin
mutta ei huomannut
siinä sitten polullaan että
aika moni asia jäi havaitsematta
että hänen kulkunsa
oli kovin kireää
kiireistä
polku ei voinut antaa parastaan
kun hänen mielensä vaelteli
välillä kylläkin pilvilinnoissa
mikä oli ihanaa
mutta toisaalta siinä jäi näkemättä
moni kaunis tähti
timantti
joka hehkui loistavana
siinä hetkessä hänen edessään
aivan hänen jaloissaan
helmoissaan
rinnallaan
kaulallaan
sormissaan varpaissaan
kynsissään kimalteli

monta kertaa
monta ihanaa asiaa
ihan silmäripsissäänkin roikkui
sellaisia ihastuttavia tähdentapaisia

niin
ehkä olisi aika
aika todella pysähtyä
ja katsoa tähän hetkeen

nauttia siitä mitä oli
luoda jotain ihmeellistä ja kaunista
tästä kaikesta
joka kimalsi hänen edessään
antoi niin paljon luottamusta ja toivoa
ja ihmeellisiä ihania suuntaviittoja
mahtavia opastuksia
löytöjä
aarteita niin kauniita
ja juuri sellaisia
joita hän rakasti
hän rakasti niin paljon
niitä ihmeellisiä hetkiä
jolloin kaikki tuntui
puhuvan hänelle

taivaskin
maa
jokainen pieni liike
joka ilmestyi
jokainen yksityiskohta
puhutteli häntä
ja hänen sydäntään
kertoi kauneuttaan
rakkauttaan liikutuksen kautta
ja silloin hän tiesi ja tunsi
nyt hän oli astunut
tähän hetkeen
nyt hän oli tässä
ja tässä hän voisi luoda
vapaasti ja luottaen
tässä hän pysyisi

jasmike

Runotalon puoti ~*