Hitaasti aika taipuili
taivutteli itseään
eteenpäin oksistoissa

kuuli kuiskauksia kauempaa
huutojakin
puhetta ihmisten
eläinten
kasvien
äitimaan

luonnonvoimien keskustelua
universumin kuisketta
salaisia tähdenlentoja
hiljaisia matkustajia
taivaan poluilla
maapallon suonistoissa

vesistöissä
jäätyneissä
sulissa
vuoristoissa

kaikkialla oli niin paljon
keskustelua
puhetta
viisautta
ideoita
inspiraatiota
musiikkia
taidetta
luovuutta

sydämen kepeyttä
ja raskautta
surua
iloa

kaikella paikkansa
ja tarkoituksensa olla
siten että tämä luomus
elämä
maailma ja polku
voisi olla mikä se on

kuiske jatkuisi
syntyisi uutta
jokainen sana
lause
kantaisi matkassaan
seuraavan siemenet
ihmeellisellä tavalla
kuin hedelmä
joka putoaa puusta aikanaan
kasvattaen lopulta uuden puun

ei ollut mikään niin sattumaa
kaikki hyvin tarkoituksellista
ja silti kuitenkin
juuri sattuman kautta
näytti syntyvän
kaikkein kauneimmat asiat