Taika
kosketti jokaista erikseen
kosketti silloin
kun oli oikea aika koskettaa

toisinaan taika leijui ohitse
ihminen ei osannut

nähdä
tuntea
poimia

tuota taikaa omakseen

välillä taika leijui pitkäänkin
ihmisen kintereillä
hypähteli hänen eteensä
katsoi ihan suoraan silmiinsä
ja siltikään ihminen ei nähnyt

ei
hänen sydämensä
oli liian täynnä kaikkea
sielunsa täyttynyt asioilla
joilla ei lopulta ollut merkitystä

hän oli vatkannut
monia taikinoita
kulkenut monet

luukut
tiet
polut

ikkunat avannut

ovet
portteja

kaikkea kokeillut ja etsinyt
että löytäisi sen oikean
oman vastauksensa

kun hän ajatteli että
jossainhan se täytyisi olla
se vastaus
se viisaus
se hänen polkunsa

se
joka hänellä oli ollut
ytimessä alusta asti
hän oli sen kyllä silloin
löytänyt ja tunnistanut

silloin kun hän oli
niin nuori ja pieni

silloin
kun kaikki muut
katsoivat ja ajattelivat
ettei hän mistään mitään
tiennyt eikä ymmärtänyt
että hänelle piti opettaa
niitä asioita

viisautta
elämää
miten sitä oikeasti eletään

että suljetaan sydän
luovuus
mielikuvitus
kaikki
lukitaan jonnekin pois
ettei se häiritse sitä oikeata
elämää
jota eletään viisaasti
toteuttaen ihmisen
tehtävää ja polkua
joka on usein ennalta määrätty

määrätty sillä tavalla että
sitä ei oikeasti voisi sillä tavalla
kenellekään määrätä

siinä katosi se vaihtelu
ne mahdollisuudet
joita ihmisellä oli sydämessään

paljon ihania unelmia
haaveita
monenlaisia
pieniä polkuja
jotka johtaisivat sinne taikaan
joskus jopa taikaluolaan
sillä niin tarpeellista
oli olla välillä hetkittäin
ihan pimeydessäkin kulkemassa

ja sitten taas valoisia polkuja

tarvittiin vaihtelua
erilaisia kokemuksia
että ihminen voisi nähdä

että taika saisi astua
näkyväksi hänen edessään
kulkea hänen rinnallaan
olla hänen sydämessään
sielussaan mukana
täytenä
loistaa sellaisena
ilonpolkuna
hyvyytenä
mahtavana inspiraationa
intohimona

siten että jokainen

aamu
hetki
päivä
tuntuisi uudelta
upealta ja mahtavalta
hänen edessään

kun se avautuisi
hän tietäisi
tässä hän oli
tätä hänen kuului
tehdä ja toteuttaa