Tahtomattaan
hän lensi niin korkealla
ei ollut ikinä ajatellut että
niin korkealle yltäisi edes

että tähdet
olivat hänen rinnallaan
kuu
niin lähellä
aurinkokaan
ei kovin kaukana ollut

hän oli varma että
tässä jotain voisi tapahtua
jotain sellaista
mikä ei ehkä onnistuisi
ja silti hän lensi
koska hän tunsi
siipiensä kannattelun

siivet olivat vahvat
vahvemmat kuin milloinkaan
ja hän mietti
oliko hän sittenkin
unimaailmassa
oliko tämä kaikki edes totta

unessako hän lensi
leijui
kun niin keveää
vahvaa
luottavaista oli tämä lento
niin korkeaa

ja hetkeksi hän katsahti alas
näki kaiken

oman polkunsa
koko elämänsä
kaiken kulun

näki taaksepäin
näki nykyhetkeen
näki tulevaan

ja silti
hän ei katsellut sitä kuvaa
sillä tavalla osissa
hän katsoi
sitä kuvaa kokonaisena

ja kuva piirtyi
hänen sieluunsa
sydämeensä saakka

niin kauniina
niin viisaana
niin tarkoituksellisena

hän tiesi että
tämä oli hänen polkunsa
hänen elämänsä
ja hän rakasti kaikkea siinä

hän rakasti jokaista

kaarretta
ylämäkeä
alamäkeä
kiviä
mutkia

esteitäkin hän rakasti

sillä hän näki
vihdoin hän näki
koko kuvan