Hiljaisuus

kietoutuu
kietoutuu nilkkoihin
ranteisiin
mieleni kierteisiin

hiljaisuus
kietoutuu

sen rauha
astelee minussa

kaikkialla
soluissani

tyynnyttäen mieleni polun
antaen minuun valon
sisäisen
kuin lyhdyn sydämeeni
sisimpääni

ja se lämmittää
se todella lämmittää minua

ja tunnen
miten lämpö kulkeutuu
eteenpäin minussa
minun kauttani
koko tähän maailmaan

en olekaan enää ihminen
pieni osanen
vaatimaton

ei
olen todellinen solu
osa universumin solukkoa
osa isompaa kokonaisuutta
ja jos minussa on valo
niin silloin valo on kaikkialla

niinpä päätän
pitää huolen lyhdystäni
vaalin tuota liekkiä
tuota valoa sisimmässäni
enkä anna minkään
sitä vahingoittaa

en sammuttaa
en haalistaa

ei
minussa on valo
se on syttynyt
se palaa pysyvästi
sillä sydämeni rakastaa ja vaalii
hellii tuota valoa joka hetki

se on kuin istutettu minuun
ja siitä kasvaa juuret
oksat
runko
lehdet
silmut kaikki

kuin valtava vanha puu
lopulta minussa
kietoutuen
kaikkialle universumiin
minun valoisien
solujeni kautta