Henkäys
oli huuruisa ja vahva

piilotteli jossain pensaikossa
ja sieltä sen saattoi havaita
juurikin huurun perusteella

huuru leijui
kuin yksinäisenä laivueena
kohti etelää

viipyi hetken siinä
missä oli kulloinkin
ja jatkoi sitten matkaansa

puiden mielestä
huuruinen olemus oli ok
ja muiden mielestä
hieman arveluttava

kaikilla oli
oma mielipiteensä asiasta
ja niin huuruinen olemus
vain jatkoi olemistaan
ei sillä ollut mitään aikomusta
muuttua muuksi

tiivistyä tai höyrystyä
kunnes olisi
toisenlainen olemus

oliko olemuksella
oikeastaan väliä
saattoiko se olla vapaasti
ihan millaisena halusi

huuruna
tiiviinä tai vapaana
haihtuen kuin ilma

ei ollut yhtä oikeaa vastausta

aina sama juttu
vastaukset olivat
jokaisella omansa

siitä huuruinen olemus
oli mielissään
ja jatkoi edelleen kulkuaan

mitä ihmisen tulisi ymmärtää
huuruisesta alueesta
metsän polusta
jossa leijuu ajatuksien huurut

ehkä juuri tuo vaihtuva olomuoto
sen mahdollisuus
valinta

antaa jokaisen olla kuten on
puuttumatta olomuodon
kulkuun ja oloon