Täplikäs otus oli kulkenut
samoja reittejään koko yön

astellut tassuillaan
hyvin hitaasti
nauttinut jokaisesta polusta

antanut askellusten
todella tuntea
mitä on kulkea
ja tuntea yhteys maahan

siihen äitihahmoon
emoon
joka hengittää
joka hetki allamme

oli olento myös kuunnellut
antautunut
korviensa tupsukoiden
vietäväksi

sulkenut silmänsä
sillä tahtoi tuntea pimeyden
joka hitaasti
rauhassa muuttui
valoksi sydämeen

antoi luomiin
luomisvoimaa
kirkkautta

värejä ja aaltoilevaa
liikehdintää
suloisesti kuin taipuen
aina sinne
missä oli uutta tilaa avautua

jokainen askel
oli ollut rakas
ja niitä tulisi vielä lisää

polku
tie
matka
elämä ja kokemus

se kutsui mukaansa
matkaansa yhä uudelleen
ja viimeisimpänä kaikesta
saapuisi kiemurainen häntä

tunnistaen viileyden
lämmön
tuulen puhalluksen

jokaisessa hiukkasessaan
tiputtaen jotain
mitä tunnistaisi vain hän
joka kulkisi yhä uudestaan
tassuinsa jäljissä
hänen jäljessään

sillä niin oli elämä kiertokulkua
ikuista kokemusmaailmaa

ja siinä
juuri siinä
oli tänään hyvä
niin hyvä
olla täplikkään otuksen
tunnistaen oman sydämensä
kutsumuksen