Haalean keltainen päivä
roikkui hiljaa puidensa oksilla

oli pudonnut siihen jostakin
eikä ymmärtänyt ulospääsyä

ei ollut lippua ostettuna
jolla pääsisi ulos tai sisään

tai oli unohtanut salasanansa
jonkin koodin joka tarvittiin
ja siinä oli sitten vain oltava
odotettava jotain ratkaisua

toisaalla toisessa puussa
roikotteli itseään
vahva ja valtava ukkosyö

oli eksynyt siihen
vaikka oli voimakas
eikä ketään kuunnellut
tai totellut

oli puussa
joka oli vahva kuin tammi
ja silti oksansa
antoivat hieman periksi
valtavan voimaisan painonsa alla

heilutteli jalkojaan
puisteli päätään
taisi heittää salaman
jos toisenkin

ei tiennyt
mikä oli ongelmana
eikö ollut sähköä
jolla jyllätä tietään eteenpäin
siinä oli ja alkoi päätään riiputtaa

ihminen kulki joukossaan
ihmetteli puitaan
katseli metsäänsä

eikä ymmärtänyt
että miksi jokaisessa puussa
oli oudonlainen

riiputteli itseään
eikä liikkunut suuntaansa
johon normaalisti
luonnollisesti edettiin

ihmetys oli suuri
hänen mielessään

ei hänen tarvinnut tietää
ei ymmärtää
riitti että myötätuntoisesti
siinä kulki ja keskusteli

antoi heidän
ystäviensä
avautua rauhassa
ongelmistaan
ja siinä oli ratkaisu

kaikkien piti saada
tulla kuulluksi
jokaisen omalla tavallaan