Oikoen koipiaan
jossain lastin pohjimmaisena
siltä tuntui siinä hetkessä

että ymmärrys
ei ollut täysi
eikä tajunta

että tieto
kyky ja voimat
energia
eivät aina riittäneet

ei taito
eikä viisaus
ei sielunsa
täyttymys ja läsnäolo

se voima
joka oli sisimmässä
kyllä tallella
paikallaan
aina olemassa
mutta nyt
lytistynyt painon alla

painon
joka tuli
maailmasta välillä
eikä se paino
aina ollut edes
itsestä lähtöisin
saatikka ansaittua

mutta silti
sitä tahtoi suorittaa
osaansa

olla mukana
olla hyvä ja hellä
ahkerakin

sellainen kuin on
kunnon ihminen
ja sieluisa suorittaja

ilman painetta
nauttien matkasta
kuin luova taitelija

sielunsa suuren työn
näkymän
taiteensa luoja

tahtoen tuoda maailmaan
hippusen kultaansa
hyvää
jonka huoletta ojentaa
antaa eteenpäin

että sen joku ottaisi
sydämeensä
antaisi sille
lämpöisen paikan

kodin
jossa olla ja kasvaa
varttua siten
että maailma saisi luotua
enemmän kuin vain yhtenä
yksin ollessa
kovan taakkansa alla

niin koivet olivat
oikoontuneet

mieli vertyisi
koska huomenna
olisi uusi päivä
ja uudet mahdollisuudet

mieli tiesi
sydän tiesi
ja sielu tunnisti
että kaikki oli avoinna
edessään uusi mahdollisuus
yhä vain uudestaan