Tassutellen hiljaisesti
tassuillaan

alamäet
ylämäet
tasaiset maastot
kukkulat ja laaksot

kaikenlaiset maastot edessään
tyyneydessä kulkien
rauhoittuen
jokaisessa polkunsa mutkassa

ollen kuin sanaton kirja
albumi ilman kuvia

tyhjänä
haaleana
lähes valkoisena
kevyenä

niin kevyenä
että kannettavaa
ei juurikaan olisi

reppunsa
laukkunsa
kukkaronsa

kaikki tyhjinä
vain vaatimus sydämessä
että sinne jotain saisi

laittaisi
tallettaisi

ei muuta

polku kiemurainen
yhä edessään
vielä riittää
askelmia ja askeleita

kultainen hohde
kajastaa jossain kauempana
ja silti se tuntuu
tässä hetkessäkin
ympäröiden suloisesti
koko hänen olemuksensa

kaiku kiirii
ja nostaa esiin
muistoja
tunteita ja tuoksuja
jotka olivat kauan sitten
jääneet unholaan

nyt ne kaikki
nousevat esiin
niin selkeästi
juuri siinä polulla

ja hän poimii yhden
ottaa toisenkin
kaiken ammentaa
kuin kultaisen valon loisteen
sydämeensä

tämä hetki on hänen
kokonaan hänen omansa