Tähdillä oli kiireisiä päiviä
oli paljon puhdistettavaa
pölyrätit kieppuivat ilmassa
ja pieniä kivenmurikoita
sinkoili sinne tänne

tähtipölyä
oli runsaasti ilmassa
eikä se pöly
tahtonut laskeutua millään

se kimalsi
kimmelsi
ja antoi loistoaan

ei ollut tähtipöly
kuin ihmisten pölykoirat
jotka juoksentelivat
nurkissa ja lattioilla

ei

tähdillä oli arvokasta pölyä

ja mikä eläin
kuvaisi parhaiten
tätä pölyisyyttä ja sen taikaa

ei sudenkorento
ei haarapääsky
vaan perhonen

joka syntyy yhä uudelleen
muuttaen muotoaan
ja nähden omat siipensä
vain lammen pintaa
katsoessaan

siinä heijastumissa
silloin kun yö
on pimeimmillään
ja kaikkialla on
tähtien pölyisä olemus

tuhka
joka leijuu
ja antaa valon loistaa
lopulta koko maailmaan

eikä kukaan tähdistä
ole milloinkaan yksin

jokaisen kädessä
on viisisakarainen
miekan tapainen
kuin helähtävä taikasauva
tai vauhtipyörä
joka kuin viirit
heiluu tuulessa
ja antaa vastaukset
viisautta ja luottamuksen
kaikkeen tulevaan