Tähdet olivat kavunneet
vuorenseinämää pitkin
jo pitkään

jokainen murunen
tuntui olevan liikaa
ei ollut voimaa jatkaa
siltä tuntui
mutta tähdillä oli yhteistyötä
joka helpotti kulkua

he pitivät toisiaan
näkymättömästi
käsistä kiinni

ei ollut väliä
oliko missä kohden
tai toisella puolella maapalloa

kaikki kannattelivat
yhdessä toisiaan
hyvien valoisien ajatuksien
ja tunnelatauksiensa voimalla

tähdet eivät aina muistaneet
osa ei edes tiennyt
että heillä sellainen energialataus
olisi itsestään annettavaksi
maailman tähtösille

jokainen tähti
oli itsessään kuin voimalaitos
niin valoisa ja vahva
voimakas
pelottavan vahva
jos oikein totuus otettiin esiin

mutta tähdet
piilottelivat latauksiaan
pitäen ne viitan liepeiden alla
kätkettynä

sillä tähdet olivat
viisastuneet
vuosisatojen
vuosituhansien
matkoillaan
elämissään

he tiesivät
milloin kannatti olla näkyvillä
ja milloin oli parempi olla
kuin vaatimattoman
himmeän tuhkan värisenä

ei niin loistavana
kirkkaana

mutta pimeyden
ilmestyessä yötaivaalle
oli tähtien aika loistaa

heillä oli silloin
lupa ja oikeus
hohtaa tähän maailmaan

ja silloin
he tarttuivat toisiaan
näkymättömillä kätösillään
ja pyörivät yhdessä
vinhaa vauhtia
ladaten kaikki akkunsa
aivan täyteen
että heillä olisi
mitä loistaa maailmaan
yhdessä