Tahtomattaan
hän avasi käärön
laittoi sen hiljaisesti portaille
kääntyi toiseen suuntaan

hän näki auringon
loistavana edessään
hän hengitti valoisuutta
sielunsa syvimpiin
sopukoihin saakka
ja käynnisti mielessään
sydämessään
uuden polun

laittoi kompassiin uuden kartan
siihen toisenlaiset koordinaatit
ja tunnisti
jokaisessa solussaan
jalkapohjissaan
kämmenissään
sormenpäissään asti

hiusjuurissaan
että tämä oli se matka
joka hänen oli tehtävä seuraavaksi

ja että tämä matka
oli ollut koko ajan totena
hänen sydämessään

opastanut häntä
antanut ohjeitaan
kuljettanut aina sinne
minne pitikin ja hän tiesi
että matka ei edelleenkään
olisi liian keveää ja helppoa

että sydän olisi lujilla
ja mieli yrittäisi tarttua korsiin
kuljettaa mukanaan turhuutta

ja joskus polku olisi
hyvin hämärä ja iloton
mutta silti hän tahtoi
astua tälle polulle
ja antoi sen kuljettaa

jokainen askelma oli valmiina
ei tarvinnut miettiä
minne suuntaisi

polku kuljettaisi
häntä oikeaan suuntaan
kuten se oli aina tehnyt

tänään hän ottaisi
ensimmäisen askeleensa
ja huomenna seuraavan

hän tiesi
hän oli valmiina tähän
täydesti