Tahtomattaan
hän lukitsi oven hiljaisesti
ettei kukaan
olisi kuullut askeleitaan
huutojaan tai valitustaan

hän ei tahtonut
tulla nähdyksi sellaisena

ei milloinkaan
niin hän toisti mielessään
ja piiloutui
yhä pidemmälle
kammioidensa kätköihin

jokainen salaattiannos
tai ruoka
hänen pöydässään
oli jäähtynyttä ja kovin laimeaa

ei maistunut kuten aiemmin
ja jokainen hetki
tuntui kuin matelevan

kello ei ollut vielä paljon
ja silti askelmat
olivat luistaneet kuin pidemmälle

ne eivät antaneet rauhaa
että katsoisi
miten niitä astelisi

hiljaisuus
kuin valkeus

saapuisi uusi aamu
toinen päivä
toinen todellisuus

ja hän avasi silmänsä
raskaat
ne olivat vielä unimatkasta
jonka hän oli tehnyt
oppiakseen jotain
mitä voisi arvostaa
tässä todellisuudessa

joka oli oikeampi ja aidompi
kuin mikään
hänen sydämessään
oli milloinkaan ollut

hän oli saanut jotain takaisin

oman itsensä
todellisen itsensä
ainoan
jonka hän tahtoi tunnistaa
ja elää todeksi