Tiheästi seulottu
ja sitten neulottu

sanoi nutturapäinen
pieni lintu
jolla oli jaloissaan
kultaiset saappaat

niissä heliseviä tiukuja
ja jokainen tiuku
kilisi askeleissaan
joita hän otti tiuhaan tahtiin
ympäriinsä puisella lattiallaan
jonka lattialautojen rakosissa
asuivat toiset maailmat
joista monikaan ei tiennyt

viisaus asusti
nutturansa poimuissa
sieltä ilakoi
ja välillä ihan pilkkasi sitä
joka ei ymmärtänyt

että lintu oli viisaudessaan
kuin pieni kalifi
sellainen kuningatarlintunen
jollaisia kasvoi harvassa
ja niitä poimittiin sydämiin
antamaan opastusta niille
jotka sitä eniten tarvitsivat

niille
joiden sydän oli pehmitetty
kivikkoisilla poluilla
aivan pehmeäksi
suorastaan taikinamaisen oloiseksi
lähes muodottomaksi möykyksi
sillä niin oli pieni sydän ollut lujilla

jokaisessa sydämessä oli
kuitenkin pyykkinarun tapainen
sellainen johdin
joka kulki
sydämestä toiseen sydämeen
varsinkin niiden välillä
joilla oli tämä yhteinen ymmärrys
kaiken kerroksellisuudesta
ja tarpeellisuudesta

ei voinut
ei voinut

sanoi lintu

ei voinut hidastaa
ei tässä hetkessä

ajan oli virrattava
entistä nopeammin
kaiken oli tapahduttava
ja sydämen oli löydettävä

nähtävä
ymmärrettävä

oma viisauden polkunsa
joka olisi ainutlaatuinen
ja siinä ainutlaatuisuudessa
lopulta
ihan hauska kokemus kullekin