Harsopuistossa
keinui kaksi pientä lasta
ja molemmilla oli jaloissaan
kulkusia sisältävät
kengän tapaiset
ja jaloissaan viisautta enemmän
kuin monella aikuisella

oli tullut lasten ja uusien aika

ja tiedostettiin
että tämä maailma
heitä todella tarvitsi
heidän valoisuuttaan
ja viisauttaan

viisaus voi olla
eletyssä ja koetussa
mutta toisinaan
se jää kaiken alle ja jalkoihin

ei enää erotu mikään
ja kaikki muuttuu pölyiseksi
harmaaksi ja raskaaksi

siinä ei erota edes kirjaimia
että lukisi mitä viesti sanoo

näin totesivat lapset
kulkusten kera
kilisten keinuissaan
ja harsot olivat kauniit

he eivät vielä olleet
tässä maailmassa todella
vaan vasta matkalla
tänne avuksemme
ja heitä tulisi lisää
ja he jatkaisivat
vielä kauan jälkeemme

he auttaisivat
rakentamaan maailmaa
jollaista emme osaa
edes kuvitella tässä hetkessä

on aika antaa lasten loistaa
ja sinä voit auttaa
loistamalla nyt omaa valoasi
vapaammin kuin milloinkaan
tähän maailmaan