Juuret kietoutuivat toisiinsa
olivat aina tehneet niin
olleet yhtä ja tunteneet
että olivat samaa puuta
samaa sukuhaaraa
ja todellisuutta

siinä uskonto
isänmaa
sukulaisuus
yhteys
perheet

kaikki sekaisin
niissä juurissa

latvoissa
ei vielä tiedetty tulevasta
siellä oltiin rauhassa
ja annettiin tilaa

uudelle kasvulle
uusille silmuille
ja odotettaisiin hengitystä
annettiin henkeä ja arvostusta
unelmille ja tulevaisuudelle

juuret olivat
henki ja elämä
olleet aina

tukeneet
kannatelleet
antaneet kaiken voimansa
kantaneet huolta ja vastuuta
ravinteista
että mikään ei loppuisi

ei vesi
ei ruoka

että olisi turvaisaa
että pysyisi pystyssä
koko runko ja kaikki
mikä siihen liittyi
ikuisista ajoista asti

ei ollut lintua
joka ei olisi voinut
rauhassa istahtaa oksilleen

sillä juuret kannattelivat
jokaisenkin edestä

oksat antoivat rauhaa
ne laskeutuivat kauniisti
ja kiittivät hentoisia uusia alkuja
yrityksestä kasvattaa uutta
ja kurottaa tulevaan

siinä viisaus
sitten ihmetteli
että missä asustaisi

että mikä olisi
kunnian paikkana loistaa
juuriston rihmastot
vai uloimpana latvassa
ja oksistoissa

tuli hiljaisuus
ja tasapaino myrskyn jälkeen
ja jokainen oksa
asettui kauniisti paikoilleen

juuret myhäilivät itsekseen

tunnistettiin
että ilman toista
ei ollut toista
ja kaikki oli lopulta tasapainossa
kuten tarkoitettu on