Huokailu täytti koko salin
ja kaikki huoneet siinä linnassa
kellarissa ei ollut sen hiljaisempaa
mutta ylhäällä portaikossa
ja kaikissa torneissa oli hiljaisempaa

ei huokaustakaan
vain tuulen lempeä puhallus

miksi
niin mietti kulkija
joka seisoi linnan pihamaalla
odottaen uskaltaisiko kulkea
linnan salaperäisillä käytävillä
ja tavoitella korkealle

olisiko hän valmis
tässä hetkessä
tutkimaan pidemmälle
portaikkoihin ja salaisiin käytäviin
tai uskaltaisiko kurkistaa kellareihin

ei

hän astui askeleen taaksepäin
ja vavahti
kylmät väreet
nousivat hiljalleen
käsivarsista olkapäitä kohti
kasvoilla tuntui viileä viima

hänen oli helppo ajatella
kulkevansa kuitenkin
tuonne ylöspäin
keveämpään
josta näkisi pitkälle

voisiko hän edetä sinne
ja sieltä tavoitella
kellareita myöhemmin
kun olisi katsellut
koko maisemaan
kuin lintu
korkealta peltojen ja metsien yltä

hiljaisuus laskeutui
hän taisi ymmärtää
että oli täysin
hänen oma valintansa
miten hän etenisi
tai jäisikö vielä odottamaan
pihamaalle

toisaalta
hän ei tiennyt mitä tapahtuisi
jos hän rohkaistuisi
ja kulkisi pidemmälle linnaan