
Kuiskauksia
Keskustelimme hyvin hiljaisesti
kuin kuiskien aaltoina
kuin meri
tai joen liplattava kulku
jokainen pienikin liike
oli kuin merkki siitä
että jokin oli oikealla radallaan
tähdet kuiskivat omiaan
pyörivät edestakaisin
kauniisti leijuen
kuin tassien edessämme
ja kuutamoinen
eteni rauhaisasti pyöreydessään
keltaisen kuultavan
hopeisena hohtaen
riippuen ihan siitä
millä mielellä sitä katsoi
kuin kissan tassujen jäljet
edessäni
ajattelin
ja hetkeksi vilkaisin
ajatusteni suuntaan
toivoen
että jotain voisi ilmestyä eteemme
kuin yllättäen uutta ja erilaista
ja silti
kukkien keimaillessa
niityn kulmauksessa
näin sivusilmällä
miten kaikki oli kuten pitikin
kuiskaukset jatkuisivat
tulisi ilta
tulisi yö
tulisi aamu
ja taas uusi päivä
viettäisin aikaa itseni kanssa
kuunnellen ja keskustellen
antaen vastauksia
ja ihmetellen itseäni
omaa ääntäni
omia sanojani
ajatuksiani
erotellen itseäni
eri osasia minussa
kunnes en enää erottaisi
Jätä kommentti