
Mielen näyttämöllä
Todellisuuden hahmottaminen
oli alkanut
ihmisen mielen perukoilla
siellä kirmasivat
monenlaiset otukset ja oliot
jokaisella oli
oma mielipiteensä
omanlaiset raitansa
laikkunsa
kirjottuina nahkoihinsa
turkiksissa liikkuivat toiset oliot
ja mielen oli vaikea pysähtyä
niin paljon oli kiirettä
jokaiseen suuntaan
minne tahansa
vain huomionsa keskittikin
sellaista
oli ihmisen mielen
sekamelskassa
ja lisää tuotiin
lisää uutta
ja erilaista pohdittavaa
ajatuksia
joita voi jalostaa ja ideoita
joista syntyisi uutta
mutta minne kaikki mahtuisi
olisi jokin reitti oltava
jossa tyhjennettäisiin
annettaisiin tilaa ja vapautta
vai miten pitäisi toimia
oliko eläimillä ja ajatuksilla
jotain yhteistä
entä ihmisen ja olioiden mielellä
mikä oli tarkoitus
sitäpä voisi miettiä sitäkin
ei
nyt olisi tultava hetkeksi tauko
kaikelle pohdinnalle
olisi otettava ja tyhjennettävä
menevä
saapuvat
tuleva liikenne
vanha ja poistuva
ihan kaikki
tuli hiljaista ja kirkasta
täysin valkoista
kuin paperi
joka vain odotti
eikä kukaan kirjoittanut
siihen mitään
ei pölyhiukkanenkaan
siihen laskeutunut
että kaikki puhtaana säilyisi
mielen maasto oli tasainen ja aava
ihminen huokaisi
antoi kaiken hetken olla
kirjoittaisi vasta sitten
ajattelisi vasta sitten
kun olisi jotain
joka ei ollut ilmestynyt
milloinkaan aiemmin
jokin niin uusi
että sillä olisi oikeutusta ja tilaa
saapua mielen näyttämölle
kuin uutena eläimenä
otuksena
jollaista ei ollut nähty aiemmin
Tämä on kyllä on nyt niin minun nyky hetkeä. Koko ajan tulee jotain uutta pohdittavaa ja järjestettävää. Haluaisin tai sitten en.
Kiitos Stiina, olipa mukavaa, että jätit viestiä! Taidetaan olla useimmat samassa veneessä kanssasi tämän asian kanssa. Lisäksi aikakin on nopeutunut.