Jaloissa
oli jotain ylimääräistä

mitä se olisi
hän mietti ja katsoi uudelleen

kaikki näytti olevan
kuten ennenkin

ei mitään erityistä
ei painoja nilkoissa
eikä ranteissakaan

jäljet hiekassa
olivat kuten ennenkin
kenkien jättämiä
tasaisia askelluksia

sormet paikoillaan
ojentuen kuten ennenkin

päässä hattu
ja sininen sulka
silmissä kimmellys
jonka tunsi
valoisan säteen
loistaessa metsikön läpi
kuin ohuena harsona
aamun kirkkaudessa

matka oli ollut pitkä

joskus vaikea
joskus helpompi
mutta tässä hän nyt oli
jaloissaan outo tunne
että jokin oli muuttunut
ja silti ei ollut

oliko hän palannut
takaisin lähtöruutuunsa
vai edennyt

kiertänyt ympyrää
samaa rataa yhä uudelleen

mitä hänelle oli tapahtunut
tai tapahtumassa

kiersivätkö ajatuksetkin
samaa rataansa
vai poikkesivatko poluiltaan

etenikö matka hänen jaloissaan
vai polkivatko paikallaan

sitä hän mietti
ja silloin jokin häiritsi häntä

jokin sointi
ääni taustalla
tuttu sydämen
sielun ääni ja puhe

lohdullinen
hiljaisena

niin kovin hiljainen

silittelisikö
hän tuota ääntä

puhuisiko
vastaisiko takaisin

alkaisiko sitten polku
uudenlainen tuntu
että edistyy

vai onko ymmärrys
että riittää kun on tässä
kun hän vain on