Pimeyskin ystävä
Toisinaan ei ollut
niin helppokulkuista polku
sen kivet ja järkäleet
harmaina edessä
tai ehkä ihmisen mieli
teki temppujaan
maalasi eteen näkymää
joka ei ollut todellista
vain harhaa lopulta
toisinaan silmät eivät nähneet
sydämen kyky ei ollut riittävä
voimat vähissä
silloin polku näyttäytyi vaarallisena
joskus totisena ja turtana
sellaisella polulla
ei ollut helppo kulkea
siinä tahtoi jäädä
juuttua paikoilleen
odottaa
että selkeytyisi
että askelmat alkaisivat erottua
mutta mitä jos tarkoitus
ei ollutkaan helppous polulla
jos tarkoitus
oli kavuta ja kiemurrella
tuntea harmaus
joskus raskaus
voiko tarkoitus
olla matkan kokeminen
kaikilla tavoilla
sillä niin paljon kuin on kauneutta
on myös pimeyttä ja tuskaa
ihmisen sydän siten rakennettu
että täyttyy vain siihen mittaan
mihin on venytetty
ja mikä laajentaa sydäntä eniten
usein suru ja ilo kuin käsi kädessä
ne tuottavat samat kyyneleet
ja silti sydämen keveys
ja täydellinen rakkaus omaan itseen
on lopulta se mikä syntyy
ja silloin pimeyskin on ystävä
niittykukka
Mitä voimapuutarhan runopolkujen lakaiseminen tarkoittaa?
Voimapuutarhan runopolut ovat sinussa itsessäsi ja lakaisemalla runopolkujasi tunnistat todelliset toiveesi ja vahvuutesi. Keräät sisimpäsi aarteita, löydät merkkejä ja opastuksia, jotka vahvistavat oman erilaisuutesi arvostamista ja rohkeutta olla yhä enemmän oma itsesi. Näitä viestejä voimarunot välittävät.
Voimarunoista saat tukea runopoluillesi: Intuitiosi, luovuutesi ja luottamuksesi vahvistuvat. Oma sisäinen voimapuutarhasi alkaa kukoistaa, kasvaa ja laajentua. Säteillessäsi ympärillesi onnellisuuttasi autat rinnakkaisilla poluilla lakaisevia ja sitä kautta parannat koko maailmaa.
Lähde lakaisemaan omia runopolkujasi🌿
Aloita tilaamalla ilmainen voimarunokirje, jossa saat joka viikko uuden voimarunon ja lakaisuvideon sähköpostiisi.
Osui juuri hetkeen. Tuli kova silmätulehdus ja könötin kotona 3 päivää silmät peitettyinä. Oloja tuli laidasta laitaan, ja ajattelin että sokeilla on varmasti kamalaa. Sitten jotakin kummallista tapahtui. Siinä pimeydessä missä ei päässyt pois, alkoi mieli tuottaa kaikenlaista. Kuin elokuvissa. Ensin lyhyitä kaleidoskooppikuvia. Sitten outoja, kuin unia. Lapsuusväläyksiä, ja olin se lapsi. Lapsi maalla, varpaat kaivautuneena illan hiekkaan. Päältä valkeaan, alta kylmään ja märkään. Värityksiä. Iltatuuli ja käenkukunta. Äidin huuto tulla pesulle. Enkä halunnut kuulla, varpaat hiekassa, olo riemukkaan likaisena. Elämänvoimaisena.
Saunan takana kamomillaa, tuoksu hunajaa ja rakkautta.
Pimeydessä voi vahvistua, uusiutua. Juurtua itseensä.
Kiitos.
Kerroit hienon kokemuksen pimeydestä. Kiitos, että jaoit sen tänne – tästä voi saada voimaa luottaa hetkiin, jolloin on raskasta.
Samoin olen kokenut sairastaessa, että juuri silloin jotain avautuu esiin. Pari päivää sitten televisiossa oli ohjelma, jossa kokeiltiin olla sokeana ja todettiin, että muut aistit vahvistuivat ihmeellisellä tavalla, esim. äänimaailma.
Niin kauniit sanasi: Pimeydessä voi vahvistua, uusiutua. Juurtua itseensä.
Kiitos Sinulle.