Kauneuden jaloissa
lepäsi tyyneyden viltti
sellainen kudottu ja kirjailtu
moneen kertaan käytetty
rakkaaksi käännelty

viltissä polkuja ja reittejä
mielen ja sydämen jättämiä jälkiä
osa niistä kovin kuluneita
osa tuoreempia

ihminen siinä viltillä
kääriytyen
kiertyen
joskus avautuen
esiin sieltä uumenista
hentoisena
vahvana

mietteissään
milloin ajatuksiaan kirjoittaen
välillä kuin poimien
viisautta poimuista
kudelmista ja rikkauksista
joita viltti kantoi mukanaan

tuoksussaan
iäisyydessään
kuluneisuudessaan
siinä että sitä oli pidetty rakkaudella
käytetty
annettu mahdollisuus
tarkoitus
joka oli merkityksellinen

kääriytyminen oli rituaali
viltti tiesi
tunnisti tunteen ja tilanteen
jokainen henkäys viltin sisällä
oli rakas ja raskas samaan aikaan

lämpö
kehon viileys
sydämet
ne kohtasivat
ja vilttiin tuli lisää
polkuja ja reittejä

kertyi uutta viisautta ja lämpöä
joka olisi jaettavaksi
taas kun seuraavan kerran ihminen
kauneuden hetkeensä käpertyi
elpymään
tullakseen kokonaisemmaksi

pala palalta
kudelma kudelmalta
reitti reitiltä
silmukka silmukalta
kuin kuultava kudos elämän