Ennen seuraavaa askelmaa
Toinen todellisuus
alkoi hitaasti hahmottua
ihmisen edessä
verho oli
valoisa ja läpikuultava
siinä ei ollut ryppyjä
se oli siloinen ja liehuva
ihmisen edessä
takana häämötti uusi polku
puhtoisena ja kutsuvana
siinä oli kaikki
mitä oli toiveisiin asetettu
jokainen kulta ja hopea
kaikki jalokivet
ja pienet kivenmurikat
joita tarvittiin
että ei olisi liian sileää
sillä poluilla oli aina oltava
pieniä muistutuksia siitä
mikä oli polun tarkoitus
vai oliko
sitä pysähdyttiin
yhdessä miettimään
ennen verhon poistamista
ennen polulle lähtemistä
pitikö polulla olla valot ja varjot
miten oli maailma
ja todellisuus luotu
kuka tiesi vastauksen
ihminenkö itsessään
valitsi polkunsa
ja siihen saapuvat
kivet ja kolot
isommatkin kuopat
vai oliko ne tarkoituksella
kaivettu juuri häntä varten
tätä jäi ihminen
vielä hetkeksi pohtimaan
sillä polku oli kovin kutsuvana
mutta rohkeus oli kerrytettävä
oman sydämen
ja sielun viisauden kautta
oli aika hetken hengähtää
ennen seuraavaa askelmaa
pioni
Tuntuu, että jossain vaiheessa tälle runolle tulee jatkoa ja selvennystä:
Miksi uusi polku häämötti takana? Entä toinen todellisuus verhon takana? Tarvitaanko valot ja varjot? Entä oman valinnan vaikutusmahdollisuudet?
Voit kirjoittaa kommentin tai laittaa viestiä.
Koskettava! Heti ajattelin kollegaa, joka pian ei olekaan enää kollega ja jossain sopivassa tilaisuudessa esittää tämän hänelle. Evääksi ja rohkaisuksi matkalle kohti uusia tuulia
Kiitos Taina ❤️ Totta! Sopii hyvin ja miten ihanaa on saada voimaruno matkaevääksi.
Kaunis ja syvällinen runo. Se sai pohtimaan sanoja henkilökohtaisella tasolla. Tarvitsin juuri tätä runoa tähän hetkeen. Kiitos.
Hienoa, että runo osui kohdallesi. Kiitos sanoistasi.
Jaoin tämän runon tsemppaukseksi työkaverilleni, joka pohtii työelämänsä seuraavaa askelmaa
Kiitos jakamisesta ja hahmottukoon ystävällesi seuraava askelma selkeänä ja valoisasti