Toisinaan jokin palanen
puuttui taskusta
oli eksynyt tai pudonnut
kokonaan matkasta
ehkä tipahtanut polunvarteen
että joku toinen voisi
sen palasen poimia matkaansa

ei

aina ei tiennyt
oliko pala
tarpeellinen vai turha
se saattoi selvitä
vasta aikojen kuluttua
jossain toisessa mutkassa
tai jonkin ison kivenmurikan
ollessa polulla esteenä
silloin jokin asia tai oppi
saattoi ilmetä aarteeksi

toisina päivinä
kaikki aarteet taskuissa
olivat turhia
ei ollut palasia
joihin yhdistää
ei tarvetta millekään

jokin palanen
kuitenkin kulki aina sydämessä
sellainen sielun osanen
joka oli aina tarpeen
joskus vain kovin hiljaisena
että tuon sielun osasen
ääni ei kuulunut

tänään taskut
ammottivat tyhjyyttä
palaset kaikki poissa
oli tullut aika puhdistaa
kääntää kaikki ylösalaisin
ja antaa tuulettua

se oli hyvä asia
vaikka ei tuntunut
niin hauskalta
sillä olihan mukavampaa
täyttää kuin tyhjentää

keveys saapuisi aikanaan
ja uudet palaset
osa vanhoja tuttuja
uudistuneita
ja paikattuina löytäisivät
kyllä tiensä takaisin taskuihin

Millaisia ajatuksia sinä sait tästä voimarunosta?