Ruutujen takana oli katselija
joka istui hiljaisena
yritti selvittää ajatuksiaan
mutta niistä oli muotoutunut
sekava kimppu aikojen kuluessa
sellainen kuin keskeneräinen käsityö
jota on vaikea jatkaa

ei löydy sitä inspiraatiota
ei intoa siihen
kun on pölyttynyt ja kesken jäänyt
aina on ihanaa aloittaa jotain uutta
mutta sitten se keskeytyy
tulee jotain
joka ei anna rauhaa

mietti istuja ihminen
joka tunsi
että olisi aika uuden
mutta vanhat olivat vielä kesken
päättelemättä
monta lankaa odotti solmuja
ja jostain puuttui osia
eikä kokonaisuudessa ollut järkeä

tehty työkö hukkaan heitettyä
mietti ihminen ja istui
ei tehnyt mitään
antoi kaiken olla
ja odotti jotain saapuvaksi

ruudussa liikahti
siellä oli jotain
mikä näytti uudelta
kiiltävältäkin
ja leijaili hiljalleen
eteenpäin ruovikossa

järvi oli peilityyni
eikä kukaan liikkunut
mitä tapahtui
oliko jotain jäänyt kesken
sittenkin tuonnekin
oliko hän unohtanut sen
minkä aloitti kauan sitten
sen mikä oli se kaikkein tärkein
mitä piti tulla tehdyksi

sydämen kimmellys
oli ruovikossa
se sieltä vilkutteli
että muista minut
muista minut
aloita minut uudelleen

Kuvissa olevan pelargonin toi avopuolisoni alkukesästä yllätyksenä käydessään kauppareissulla. Muistelen, että lajikkeen nimessä olisi ollut tähti ja enkeli. Eilen pelastin pelargonin eteiseen suojaan kylmiltä, mutta ei ole helppoa saada säilymään talven yli. Kuvat säilyvät kenties ikuisesti ja muistot?